Tahtoisin perheen. Tahtoisin kodin, jossa minua odottaisi rakastamani mies. Tahtoisin kodin, jossa asuisi minun lapseni. Tahtoisin elämän, joka ei olisi vain työtä ja sinkkuelämää. En tiedä onko ihminen vain kateellinen toisille asioista joita hänellä itsellään ei ole. Luultavasti. Kyllä. Mutta olen niin pahuksen kyllästynyt elämään yksin. Olen ja elän ilman turvaverkkoa, yksin vieraassa paikassa vieraiden ihmisten kanssa, jatkuvasti. Enkä osaa pysähtyä, vaan haluan aina eteenpäin, uuteen paikaan, uusien ihmisten keskelle. Kuin en ikinä olisi tyytyväinen siihen mitä minulla on. Ja se mitä etsin on aivan normaali elämä. Mies, perhe, koti, ystävät. Pelottaa. Tulenko koskaan löytämään?