Omituista istua keskellä yötä auringon paahtaessa ja lintujen viserrellessä. Ja kohta kaikki on ohitse. Jossain tuolla on normaali elämä odotamassa. Hassua.

Mutta en ikävöi sitä. Rakastan tätä pientä eristynyttä yhteisöä, meidän pikku kuplaamme, aivan suunnattomasti. Todellisuutta, jota et löydä mistään muualta, todellisuutta joka käsittää vain tämän hetken, tässä ja nyt. Todellisuutta, jossa ei ole väkivaltaa tai rikoksia. Pikkuruinen piparkakkukylä. Enkä haluaisi lähteä. En.

Kuitenkin aina välillä ihmisen vain täytyy tehdä vaikeita päätöksiä. Sitä on se elämä. Tämä elämä tässä ja nyt.