Olen pahoillani, etten osaa olla tukenasi. Tiedän, että koet juuri nyt jotain sellaista, jota et koskaan. Olet rikki, hajalla. Mutta en minä osaa sanoa mitään, en osaa lohduttaa, en auttaa. Vetäydyn. Kauemmas, entisestään. Etteikö se muka riittäisi, että olen napapiirin pohjoispuolella.

Samaan aikaan kun huomaan sinun olevan rikkinäinen, tulevat omat käsittelemättömät asiat esille.  Tiedän, olen aina tiennyt, että ne tulevat. Minun paha oloni on vain kaukana siitä mitä sinä koet. Minulla on vielä voimia käsitellä kaikkea sitä surua ja tuskaa, kaikkea sitä, mitä elämä on joskus tuonut eteeni. Ja samaan aikaan minä olen kaukana siitä elämästä mitä minulla kotipuolessa oli. Enkä minä enää tiedä, haluanko siihen elämään takaisin. Koskaan.

Minä haluan matkustaa. Muuttaa maasta toiseen työn perässä, seilata maailman merillä ja oppia uusia kieliä. Haluan Maltalle, Itävaltaan, haluan Australiaan, Uuteen-Seelantiin. Haluan olla vain minä. Ensimmäistä kertaa elämässäni. Vain minä. Ei ketään muuta, ei sitoutumista, ei velvollisuuksia kuin itseään kohtaan. Ei muita rajoja kuin ne, mitkä itse itselleni asetan.

Eikä se johdu sinusta. Ei. Se on minun levoton sieluni, joka tahtoo jotain, jotain muuta, jotain uutta, jotain. Ja ehkä jonain päivänä minun eteeni astelee ihminen, jonka sielu on yhtä levoton. Ihminen, joka ei itsekään tiedä mitä haluaa, ihminen, joka haluaa vain mennä, kulkea paikasta toiseen. Ehkä silloin joudun miettimään elämäni arvot uudelleen. Mutta nyt, anteeksi rakas, asioiden on parasta antaa kulkea näin.

Jos osaisin pysähtyä juuri nyt, niin ehkä. Tunteilleni en voi mitään, rakastan sinua kaikesta huolimatta. Mutta minä en osaa pysähtyä, en luvata mitään. Jos osaisin. Mutta en osaa, en halua. Ja sinä tiedät sen, näet sen minusta, kuulet sen minusta, aistit sen minusta. Sinä tiedät sen, vaikket haluaisikaan. Ja minusta tuntuu pahalle. Sattuu. Ei ollut tarkoitus loukata, ei satuttaa sinua. Minä rakastuin väärään aikaan. Anteeksi. Anteeksi, että tunkeuduin hetkeksi sinun elämääsi ja sain sen sijoiltaan.

Olimme kaksi sielua väärään aikaan oikeassa paikassa.

Anteeksi rakas.