Ihana pakkaspäivä. Lapset ulkona leikkimässä, rakentamassa talven ensimmäisiä lumiukkoja. Minä olen vain sisällä, kuten aina ensimmäisinä pakkaspäivinä. Palelen ajatuksesta lähteä ulos. Silti rakastan talven kylmyyttä ja kirpeyttä.

Jossain vaiheessa uskaltaudun ulos. Työnnän nenäni ovenraosta ja hengitän raikasta pakkasilmaa. Otan ensimmäiset askeleet liukkaalla kadulla ja kaadun. Kuten aina. Ohikulkijat jäävät tuijottamaan tai kiirehtivät ohitse edes vilkaisematta. Pienenpieni hymy karehtii huulillani. Takamus mustelmilla nousen ylös, lumisena ja märkänä. Mutta eihän se haittaa, sehän oli vasta ensimmäinen kerta. Maailma on niin kaunis valkoisena.