Tuli aika rakastua, avata sydän uudelle ihmiselle. Päästää toinen niin lähelle sielua kuin mahdollista. Nauraa yhdessä, tanssia yhdessä, kokea arki yhdessä. Vain muutamassa päivässä, parissa viikossa tuntui siltä että meidät oli tarkoitettu toisillemme. Tunne, jota en ollut kokenut aikoihin. Rakastuminen. Ikävä.

Jäytävä pelko. Juuri nyt. Minun sydämeni hänen mukanaan toisella puolella maapalloa, vielä kaksi viikoa. Mutta nyt, tänään, ei minkäänlaista vastausta, ei mitään elonmerkkiä. Eilen vielä kaikki oli hyvin. Nyt pelkään pahinta, pelkään että jotakin on sattunut. Kurkussa on pala ja kyyneleet vain odottavat purkautumista. Sattuu, pelottaa, ahdistaa, itkettää. Ikävä ihmistä josta ehti jo tulla tärkeä minulle. Joka sai elämän taas tuntumaan elämältä.

Voin vain toivoa. Toivoa koko sydämelläni, että kaikki on hyvin.