Kuinka paljon haluaisinkaan olla kanssasi. Kanssasi siellä, missä minun on hyvä olla. Äärettömän hyvä olla. Aina välillä mietin, kuinka elämä olisikaan, jos minulla olisi tarpeeksi rohkeutta. Mutta ei minulla ole. Moni luulee, että olen rohkea, kun matkustan paikasta toiseen, muutan maahan jossa en ole ikinä ollut. Mutta ei se ole rohkeutta. Päinvastoin. Se on kaikkein säälittävintä mitä ihminen voi tehdä. Paeta kaikkea sitä mitä on ollut, kaikkea sitä minkä on tuntenut tärkeäksi.

Arvostan suunnattomasti sitä, että voin kaikesta huolimatta rakastaa sinua. Jollain kummalla tavalla tämä blogi on sinun ja minun, meidän. En ole sanonut kenellekään muulle. En voisi, kuka ymmärtäisi? Mutta minun on hyvä olla. Tiedän, että elämä olisi erilaista siellä, yvin erilaista. Joutuisin kysymään aivan toisenlaisia kysymyksiä itseltäni. Joutuisin kohtaamaan sen, mitä eniten välttelen. Haluaisinko minä lapsen. Haluaisinko. Ja sitä miä välttelen, enkä vieläkään tiedä.