Asuin samassa kaupungissa kuin sinäkin. Me olimme ystäviä, tuttavia. Flirttailtiin, hei, mitä kuuluu. Niin se alkoi.

 

(Jos olet lukenut blogiani alusta alkaen, tiedät, miltä minusta tuntui juuri sinä päivänä, kun kuulin askelia rappukäytävässä.)

 

Kaikki se, mitä ajattelin ennen sitä päivää, jääköön salaisuudeksi. Kenelläkään ei ole oikeutta niihin mietteisiin, ei edes sinulla.

Sinä olet minun mielikuvitusolentoni, minä tulen olemaan sinun Helinä-keijusi.

Täällä ja tänään, meidän elämämme on erilaista. Sinä siellä, minä täällä.

 

Aina silloin tällöin se satuttaa. Tuntuu pahalle. Äärettömän pahalle.

 

Elämä toi meidät yhteen ja vei erilleen, elämä toi meidät yhteen sen kerran kun sinä tulit minun luokseni. Ne päivät, jotka me olimme. En minä ole unohtanut sinua, en milloinkaan voisi. Askelia rappukäytävässä. Sinä yönä, minä etsin sinut käsiini, joimme halpaa kuohuviiniä. Sinä olit osa minua kuten kukaan muu ei ennen sitä.

Aina välillä, täällä kaukana, olen kertonut sinusta. Olen kertonut miehestä, jonka tapasin ystävänä. Olen kertonut mehestä, johon rakastuin, olen kertonut miehestä, jonka luota lähdin. Olen kertonut miltä tuntuu kun rakastaa vilpittömästi. Olen kertonut miehestä, jonka kanssa minä olisin voinut kuvitella saavani lapsen.

 

Minä, lapsen.

 

Olen kuvaillut, kuinka sinä olet osa minua, enemmän kuinka kukaan muu ikinä. Minä tiedän, ettei kukaan muu voi päästä yhtä lähelle.  Se pelottaa. Ja silti, olen samanlainen jääräpää kuin aikaisemminkin. Minä en voi olla siellä, en siinä kaupungissa, en. Siellä ei ole minun tulevaisuuteni. Ja se sattuu. Sattuu edelleen ihan äärettömän paljon, sillä rakastan sinua. Sinä olet minun toinen puoliskoni. Ja minä tarkoitan sitä.  Minä rakastan sinua. Äärettömästi.

Oikeastaan tämä on kirje sinulle, kirje, joka ehkä löytää perille, ehkä ei. Tiedän, että olen pian luonasi, ja oikeastaan se pelottaa. Siitä on kulunut lähes vuosi kun olit luonani. Lähes vuosi. Kaikki on muttunut siinä ajassa, me myöskin. Mutta minä tulen sinun luoksesi, tahdon sinun luoksesi. Toivon vain, että olet hereillä kun tulen.

 

Tarvin halauksen.